Ostoksilla

Kävin kiertelemässä kauppoja uusien vaatteiden toivossa. Pari t-paitaa ja yksi pitkähihainen tarttui mukaan. Kummallista kyllä, kauppojen väkimassoissa pujottelu ei tuntunut ollenkaan niin vaivaantuneelta kuin yleensä. Normaalisti koen moiset tilanteet epämiellyttäviksi ja jännitän ihan syyttä. Tällä kertaa sain tehtyä ostokseni rauhallisesti ja rennolla mielellä. Koitin kovasti pohtia, mikä teki tästä kerrasta erilaisen. En keksinyt selitystä.

Mikä tekee toisen ihmisen silmiin katsomisesta niin vaikeaa? En yksinkertaisesti kykene tapittamaan ketään kovin pitkään silmiin. Olettaen siis että se toinenkin katsoo silmiin. Ehkä se johtuu vain huonosta itsetunnosta. Jotenkin koen sen toisen katseen niin syväluotaavana. Se näkee kaiken, suoraan lävitseni. En pidä tuosta tunteesta.

Bussissa eteeni istui keski-ikäinen mies. Se löyhkäsi uskomattoman pahalta. Miksei kukaan noiden ystävä koskaan huomauta, että haisevat kammottavalle. Ehkä niillä ei ole ystäviä. Takanani joku nuori opiskelijaäiti puhui koko parinkymmenen minuutin matkan kännykkään. Puhui vielä sen verran kovalla äänellä, että koko bussi kykeni seuraamaan puhelua. "Ninja ja Mila joutuvat olemaan eri tarharyhmissä." Voi harmi.