Itsetutkiskelua

Blogini oli saanut parin viime päivän aikana melkoisen kävijäpiikin. Ylläri pylläri, Googlestahan tänne oli eksytty. Niiden kolmen maagisen hakusanan arvaamisen jätän kotitehtäväksi. Vinkkinä sanottakoon, että meissä jokaisessa asuu pieni tirkistelijä.

Ärsyttävää, kun blogit eivät pysy tasalaatuisina. Taas pitäisi ronkkia tuota luettavien ja linkitettävien blogien listaa kovalla kädellä. Ei sillä, että omani olisi mitenkään erinomainen. Muutama tosin on parantunut entisestään ja ansaitsee paikkansa. On kiva kuitenkin huomata, että minullakin on muutama vakituinen lukija. Kommenttien perusteella voisi jopa kuvitella, että juttuni ovat herättäneet ajatuksia.

Monista päivittäisistä kirjoituksistani on tainnut muodostua enemmänkin kolumnin kaltaisia perinteisen päiväkirjatyylin sijaan. En ole mitenkään tarkkaan suunnitellut, mihin formaattiin tuotokseni milloinkin asettuu. Kirjoitan siitä, mitä kirjoitushetkellä päässä pyörii. En yritä miellyttää ketään.

Koska en pysty tarjoamaan villejä elämänkokemuksia, tartun usein ajankohtaisiin otsikoihin. Tylsä elämä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö ihmisellä voisi olla mielenkiintoisia ajatuksia. Itselleni tämä blogi on oikeastaan ainoa foorumi jakaa näitä ajatuksia.

Tahdon pysytellä anonyyminä, koska se antaa mahdollisuuden kirjoittaa hieman vapaammin. Enkä tarkoita sitä, että nimettömänä voin haukkua ketä ja mitä tahansa. Toisaalta, anonymiteetin säilyttääkseni en voi kirjoittaa aina ihan joka tapahtumasta. Joskus saattaa kuitenkin lipsahtaa jotain kavereiden tunnistettavissa olevaa juttua. Vaan eipä se niin vakavaa.