Kuolkaamme pois

Päätin tehdä "joulusiivouksen". En siksi, että kohta on joulu. Kämpässäni vallinnut sekasotku vaan alkoi käydä elinkelvottomaksi. On olemassa ihmisiä, jotka pakkomielteisesti pitävät kaikki paikat aina siistissä kunnossa. Sitten on ihmisiä, joita pieni pölykerros ei sen kummemmin haittaa. Itse olen jonkinlainen välimuoto näistä. Pidän siisteydestä, ja siivotessani teen sen kunnolla. En kuitenkaan useimmiten jaksa välittää, vaikka tiskipöytä olisi sangen ruokottomassa kunnossa ja asunnon jokaisella vaakasuoralla tasolla lepäisi esineitä, jotka eivät niille kuulu.

Siivouksen jälkeen rojahdin katsomaan Ylen luonto-ohjelmia. Liekö erään blogin mainostus jollain tasolla syöpynyt alitajuntaan. Luontodokumentteja katsellessa ensinnäkin huomaa taas kerran, miten vähän sitä tuntee tätä planeettaa ja sen eliömuotoja. Joskus isona kun on rahaa ja aikaa, olisi kiva lähteä kiertämään maailmaa ja nähdä kaunista luontoa. Sitten iskee haikeus. Kaikki tuo luonnon monimuotoisuus tuhoutuu jatkuvasti ihmisen toimesta. Eräskin BBC:n tietoisku aikanaan arvioi, miten monta lajia kuolee joka minuutti sukupuuttoon. Lukuja en muista. Ei ihminen yksin omista tätä elinympäristöä. Me itsekkäät paskiaiset. Toivottavasti jokin sairaus tappaa joskus koko ihmiskunnan ja antaa planeetan taas kukoistaa hamaan loppuun asti.