torstaina, tammikuuta 27

Itsetunto

Talven perään itkeneiden toiveet näyttävät vähitellen toteutuvan. On taas lunta ja pakkasta. Hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Nyt sitä lunta on sitten varmaan kesäkuuhun asti...

Päätin (taas kerran) aloittaa kunnon punttiohjelman. Jos sitä kykenisi näyttämään edes vähän vähemmän ruipelolta ja kalpealta IT-nörtiltä. Asiahan on niin, että jos on itseensä tyytyväinen, on olemassa edes jonkinlainen mahdollisuus itsetunnon kohottamiseen. Ja tyydyttävä ulkoinen olemus on luonnollisesti osa tuota itsensä hyväksymistä, älköön kukaan edes yrittäkö väittää vastaan.

Itsetunto ei ole mikään yksinkertainen juttu. Siksi kai sen saavuttaminen ja ylläpito onkin niin hankalaa, ainakin minulle. Yritin miettiä sopivaa vertauskuvaa itsetunnolle, mutta en siinä oikein onnistunut. Ajatellaan vaikka, että itsetunto on kuin ääretön astia, jonne kertyy koko ajan hitaasti vettä. Mitä enemmän vettä astiassa on, sitä parempi on itsetunto. Pahat vastoinkäymiset - mikä nyt itse kullakin itsetuntoa heilauttelee - saattavat kaataa astian hetkeksi, jolloin osa vedestä valuu pois. Jos on onnistunut elämään hyvin tasapainoisen elämän, astiassa on valtavasti vettä, eikä astia pääse enää kunnolla kaatumaan. Jos taas astia on jossain elämän alkuvaiheissa päässyt kovin tyhjäksi, kaatuu se aina uudelleen pienimmästäkin kolhusta, ja tarpeeksi suuren vesimäärän kerääminen käy mahdottomaksi.

Minun astiani ei taida olla kovin täynnä.

1 Comments:

Blogger Mari(nadi) Koo said...

Itsetunto on aika jännittävä asia. Minulle ystäväni sanoi jokin aika sitten, että "sinulla kun on aina vaikuttanut olevan selvästi parempi itsetunto kuin minulla." Hämmennyin hieman, sillä olin ajatellut, että kyllähän tuolla fiksulla, nätillä, menestyvällä nuorella naisella täytyy olla hyvä itsetunto. Ja sitten tajusin, että minä varmaan kuulun siihen joukkoon, joka onnistuu antamaan kuvan itsestään hyvin itsetuntoisena ihmisenä. Vaikka välillä tuntuu, että se vesi siinä itsetuntomaljassa on hyvinkin alhaisissa lukemissa.

En minä kyllä osaa antaa vinkkejä itsetunnon kehittämiseen. Kai "karaisin" itseäni jo nuorena esim. pukeutumalla omituisesti, jotta en näyttäisi samalta kuin muut. Ja kai minulla oli vanhemmat, jotka antoivat itsetuntoni kehittyä onnistumisten kautta.

Mutta totta kai ulkoinen olemus tuo varmuutta: jos pitää itsestään ja uskoo näyttävänsä "ihan hyvältä", on helpompi olla varmempi. Sen vuoksi minäkin pistän jakkupuvun päälle töihin, jos menen tärkään tilaisuuteen, jossa kaikki muut ovat minua vanhempia. Koen, että kyseinen rooliasu antaa minulle uskottavuutta ja sitä kautta myös itsetuntoni siinä tilanteessa nousee.

Vai olenko sittenkin vain tottunut syyttelemään muita kuin itseäni, jos jokin menee pieleen? Kun ei syytä itseään, ei tarvitse romahduttaa itsetuntoakaan.

No tässähän on kyse nimenomaan tuosta vertauskuvastasi ja hyvän itsetunnon itseään ruokkivasta jatkumosta. Kun itsetunto on pohjalukemissa, helposti syyttää itseään. Hyvällä itsetunnolla varustettu ei taas näe mitään vikaa itsessään.

11:40  

Lähetä kommentti

<< Home