Jutun loppu

Mahtava päänsärky herätti minut muistelemaan loppuillan tapahtumia. En edelleenkään oikein tiedä mitä ajatella. Jos olen joskus valittanut elämäni tylsyyttä ja tapahtumien puutetta, vedän sanani nyt takaisin.

Nojailin baarin yläkerrassa kaiteeseen ja katselin alhaalla tanssilattialla vellovaa ihmismassaa. Bongasin seasta erään kaverini juttelemassa jollekin tytölle. Viereeni ilmestyi pari tyttöä, joista toinen pian moikkasi. Se oli nätti ja hoikka, vähän minua lyhyempi. Kauniit silmät. Oudon spontaanisti ja päättäväisesti tyttö tarttui käteeni ja lähdimme tanssimaan.

Tyttö osasi tanssia, niin kuin nyt kuka tahansa kauniimman sukupuolen edustaja osaa. Oli pitkästä aikaa todella hyvä fiilis. Jokin silti vaivasi minua. Tyttö tuntui välttelevän katsekontaktia ja hymyili kovin vähän. Eikö tekisi mieli hymyillä jos saa mieleiseltään henkilöltä vastakaikua? No, siirryimme kuitenkin sohvalle juttelemaan niitä näitä. Tyttö laittoi kätensä reidelleni, tuollainen pieni yksinkertainen ele, jonka vaikutus on uskomaton.

Peruskaavalla, viimeiset hitaat. Tyttö pyysi luokseen, ihan vaan nukkumaan. Tietenkin lähtisin, ei voisi olla parempaa tapaa päättää ilta. Saisin nukahtaa tuon kauniin olennon viereen. Lähdimme kävelemään ulos kohti taksia, bussia, mitä lie. Tyttö kiiruhtaa edelle ja mukana ollut tytön kaveri tahtoo puhua kanssani. Niin kovin varovaisesti tämä kertoo, että tytöllä on lapsia.

Juurikin näin sitä saadaan mies hämilleen. En tiennyt mitä sanoa, yritin ajatella. Mietin, oliko tämä tytölle jo tuttu kuvio. Lopulta lähdimme eri suuntiin.

Väkisinkin tulee mieleeni, että tarjottiinko tässä nyt sitä tilaisuutta, johon olisi pitänyt kaikesta huolimatta tarttua. Säikähdinkö turhaan, olisiko pitänyt odottaa ja katsoa, mitä tuleman pitää? Ei, taustalla järjen ääni huutelee.. ei tuollainen kuvio olisi mahdollinen, ei tässä elämäntilanteessa, ehkä muutoin. Ehkä minua ei edes harmita itseni puolesta, vaan tuon tytön. Täytyy tietty muistaa, että enhän edes tunne tyttöä. En tiedä, millaiseksi hän itse tilanteensa kokee. Ehkä suurentelen koko juttua suotta. Mutta siltikin tunnen oloni alhaiseksi. Olin juuri se paskiainen, joka reagoi varmasti täysin odotetulla tavalla.

Tyttö oli kaunis ja mukava. Sellainen, josta olisin voinut tykätä ihan oikeasti. Nyt tiedän millaista on tuntea yhtä aikaa haikeutta, vihaa, syyllisyyttä...