Risukasassa

Aurinkoinen päivä piristää aina. Kummallinen voima noissa kaasupallon säteissä. Kävin lenkillä hikoilemassa pois pahaa mieltäni. Tuntui siltä, että jaksoin juosta taas entistä paremmin. Muutaman sadepäivän tauko näemmä teki ihan hyvää.

Kirjastosta kuukausi sitten hakemani kirjat homehtuvat edelleen tuossa pöydällä. Toisesta olen hieman alkua lukenut. Jotenkin vaan ei löydä aikaa lukemiselle, ja aina kun aloitan, huomaan että ajatukseni harhailevat ihan muualle. Kirjan avaaminen tuntuu olevan kuin jokin daydreaming-nappula. En osaa uppoutua kirjan maailmaan niin kuin ennen.

Päässäni soi Behind blue eyes.