Ei helpotusta

Tietokoneen kanssa loputonta säätöä, jota ei juuri nyt jaksaisi ollenkaan. Typerät tekniset ongelmat vaan kasvattavat vitutustani entisestään. Ulkona satoi koko päivän, ei päässyt edes lenkille rääkkäämään itseään. Helvetin helvetti.

Vihaan tätä kaikkea juuri nyt. Vihaan sitä, että tilanne on olemassa yksin vain minulle. Vihaan sitä, että olen täysin voimaton, en voi asioille mitään. Vihaan ihmisten välinpitämättömyyttä, vihaan vaikenemista, totuuden pehmittelyä. Vihaan kaikkia onnellisia. Luulin, että vuoroni viimein tuli, mutta se riistettiin pois ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Pääni savuaa.

Olen sisäisesti avuton teini.

On asioita, joita minun ei todellakaan pitäisi tehdä, mikäli haluan säilyttää itsekunnioitukseni rippeet. Ennen pitkää kuitenkin sorrun. En keksi muutakaan.