Vailla suuntaa

Olen edelleen täysin ulapalla itseni kanssa. En oikein tiedä mitä tekisin. Yrittääkö unohtaa ja haudata tylsien arkirutiinien alle kaikki nämä päässäni myllertävät mietteet, vai ehkä koettaa viedä tietyt asiat edes jonkinlaiseen päätökseen? Ehkä juuri kaikki tämä keskeneräisyys saa minut harhailemaan. En pysty keskittymään oikein mihinkään.

Pakoillakseni todellisuutta päätin käydä katsomassa Sin Cityn. En ole lukenut Frank Millerin sarjakuvaa, johon leffa perustuu, joten sain kävellä teatteriin ihan avoimin mielin ilman sen kummempia odotuksia. Pakko sanoa, että filmi teki vaikutuksen heti ensimmäisten minuuttien aikana. Brutaalia toimintaa synkässä ja kolkossa maailmassa höystettynä iskevällä huumorilla. Visuaalisesti todella miellyttävää ja erilaista. Mitäpä tuosta muuta kertomaan, ensimmäinen kunnollinen sarjakuvaleffa. Katso ja viihdy.

"Hell is waking up every god damn morning and not knowing why you're even here."