Kesäkuntoilua

Juokseminen ei tunnu enää ollenkaan pahalta. Vakiolenkin kiertää oikeastaan ihan mielellään, ja urakan jälkeen elimistön endorfiinit saavat aikaan hyvän olon. Ei tuo lenkki tosin kovin pitkä ole, ehkä 4-5 kilometriä, mutta maasto on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasaista. Sykemittaria kokeillessa tuli myös todettua, että juoksen melko korkealla sykkeellä. Siinä 180-190 tuntumassa se pyörii. Ehkä en osaa juosta tarpeeksi hiljaa, tai sitten kuntoni vaan on niin surkea.

Rullistelu on jäänyt valitettavan vähälle juoksulenkkien takia. Pitänee yrittää löytää sillekin aikaa nyt loppukesästä. Sauvojen kanssa luistelu on yllättävän palkitsevaa. Sen lisäksi, että sauvoista on mukavasti apua vastatuulessa ja ylämäissä, saan myös liikettä jatkuvasti jumissa oleviin hartialihaksiini. Käsivoimat kuitenkin tahtovat loppua kesken pidemmillä matkoilla. Käteni pysyvät näemmä ikuisesti yhtä ruipeloina, vaikka muuten onnistuisinkin keräämään vähän massaa.