sunnuntaina, elokuuta 7

Naisen tuoksu

Unohdin tyystin mainita tämän sunnuntai-illan mestariteoksen. Upeat elokuvat eivät saa jäädä vaille huomiota, joten kirjoittelenpa tämän näin jälkeenpäin ihan vaan periaatteesta.

Vaikka olinkin nähnyt Pacinon tähdittämän filmin jo useampaan otteeseen, jaksoi se edelleen vangita mielenkiintoni pariksi tunniksi. Scent of a Woman näyttää jälleen sen tosiasian, ettei mainioon elämykseen tarvita mitenkään erikoisia aineksia.

Palkittuja vammautuneiden tai jälkeenjääneiden rooleja pidetään yleensä jollain tapaa alempiarvoisina, mutta tässä tapauksessa mies on mielestäni Oscarinsa ansainnut. Pacino välittää sokeutuneen ja yksinäisen "kovan" miehen tuntoja taidolla. Elokuva myös muistuttaa minua aina siitä, etten itse kestäisi elää ilman näkökykyä. Suurin osa elämäni iloista katoaisi.

Leffassa on useampiakin mieleenpainuvia kohtauksia. Tangokohtaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunista katsottavaa. Por una cabezan soidessa toivon jokaisella solullani, että sylissäni istuisi joku, jota voisin hellästi hyväillä..