Monotoninen maanantai

Kun tarpeeksi tekemistä, vaikka nyt töitä tai pakollisia kotiaskareita, ei ehdi liikaa vajota ihmissuhdepohdinnan suohon. Todelliset työnarkomaanit eivät todennäköisesti juuri koskaan uhraa ajatuksiaan turhaan tunteiluun. Tai ehkä he vaan löytävät tyydytyksen ihmissuhdetarpeisiinsa työympäristöstä siinä pakertamisen ohella. Vaan mistäpä minä tietäisin.

Mihin ihmeeseen tuota rahaa oikein kuluu niin salakavalasti? Luulin, että kesältä jäisi lompakkoon vähän enemmänkin tuohta, mutta aika vaatimattomalta näyttää. Kännykkälaskuun muutama kymppi, koulun lukukausimaksu, uudet verkkarit pitäis ostaa ja parturiinkin päästä. Perkele. Kovasti tekisi vielä mieli tehdä vähän isompaakin hankintaa, mutta tiukkaa tekee talven budjetin kanssa. Pitäisikö sittenkin haalia jostain osa-aikatöitä koulun lisäksi? Taitaa käydä turhan totiseksi puurtamiseksi..

Maanantain arkinen mitättömyys tuntuu jotenkin mukavalta. Ehkä päässäni vallitsee jonkinlainen kauhun tasapaino kummankin ääripään aatosten neutraloidessa toistensa vaikutukset.