Viihdettä kiitos

Kuka perkeleen älypää on päättänyt, että talojen pihat aurataan yöllä kuuden aikaan. Yritä siinä sitten nukkua. Niin, joku varmaan siellä jo huutelee, että kyllähän tuohon aikaan kaikki normaalit ihmiset jo nukkuvat niin sikeästi, ettei ulkoa kantautuvaan kolisteluun herää. No eipä varmaan joo. Välillä tuntuu siltä, että nuo traktorimiehet työhönsä ja elämäänsä vittuuntuneina jysäyttelevät sitä auraa tai kauhaa katuun ihan tahallaan. "Jos me ei saada nukkua, niin ette saa tekään."

Kyllähän sen ymmärtää, että vilkkaat kadut pitää putsata lumesta sellaiseen aikaan, ettei liikenne häiriinny. Vaan mistä lähtien asuintalojen pihat ovat olleet vilkkaasti liikennöityjä katuja? Olen varma, etten ole ainoa joka on tätä mieltä. Joku tai jotkut päättäjäportaan henkilöt ansaitsisivat todellakin aurauskepin sinne, minne helmikuinen aurinko ei säteitään luo.

Yritin tuossa laskea, montako kunnollista luennoitsijaa tämän kevään kursseillani on. Yksi ainut. Niin harmillista kuin se onkin, juuri ne ihmiset, joiden pitäisi opettaa ja välittää tietoaan muille, ovat ulosanniltaan täysin avuttomia. Sellaisia kuin minä. Olisin toden totta malliesimerkki surkeasta luennoijasta. Osa mumisee hiljaa ja epäselvästi, osa väkertää taululle ja kalvoilleen lukukelvottomia hieroglyfejä. Kaikille yhteinen ominaisuus on kuolettava tylsyys. Yrittäisivät edes vaikuttaa innostuneilta, asiantuntijoita kun asiassaan ovat. Vähän huumoria aina silloin tällöin, niin homma kävisi paljon siedettävämmäksi niin opiskelijoille kuin heille itselleenkin.

Tässä vaiheessa viikkoa alkaa jo toivoa, että viikonloppuna olisi jotain kivaa. Toistaiseksi mitään erikoista ei ole kuitenkaan luvassa. Ei vaan ollenkaan huvittaisi kököttää neljän seinän sisällä. Kaipaan jotain viihdykettä, pientä taukoa päälle puskevasta opiskelustressistä.