Kiire on

Tänään oli ehkä kiireisin päivä vuoteen. Tai ehkä vaan kerrankin hoidin kaikki asiat, enkä luovuttanut heti alkuunsa ja jäänyt kotiin lorvailemaan. Kaikenlaista hommaa riittää kyllä vuorokauden ympäri. Toistaiseksi olen saanut kaiken organisoitua siedettävästi, mutta lisää on tulossa. Pelkään, että jossain vaiheessa aika yksinkertaisesti ei enää riitä kaikkeen. Tai sitten pää räjähtää.

Jotain positiivistakin tästä jatkuvasta kiireestä voi löytää. Ei nimittäin ehdi joka välissä ajatella sosiaalisen elämänsä köyhyyttä. Päivällä luennolta toiselle ja ilta harkkatöitä vääntäessä. Ei pelkoakaan, että ehtisi jossain välissä kehitellä turhia haaveita koulun käytävillä pikaisesti nähdyistä kauniin sukupuolen edustajista. Ja mitä mahdollisiin sosiaalisiin kontakteihin tulee, kovin on hiljaista. Koskaan ei ole kenellekään mitään asiaa. Ilmeettömänä ja riutuvan näköisenä tallustan paikasta toiseen. Ei se itsepintainen jännityskään ole mihinkään kadonnut.

Oikeastaan en puhunut täysin totta. Olen huomannut, että painaessani pään tyynyyn, haavemoodi napsahtaa automaattisesti päälle. Se on todellakin osittain syypää nukkumisvaikeuksiini. Puuduttavan päivän päätteeksi pää tahtoo väistämättä uida miellyttävien ajatusten meressä. Ajatus liihottaa asiasta toiseen, kunnes jossain vaiheessa huomaan pyörineeni sängyssä pari tuntia nukkumatta.

En ymmärrä, miksi sen tissimissin alastonkuvista kohistaan. Aivan kuin se olisi ainut sulojaan vilautellut neito. Jos haluaa nähdä visuaalisesti tyydyttäviä naisvartaloita, mistä tahansa löytyy jotain laadukkaampaa kuin nuo mauttomat otokset Saija Ketolasta.