Opiskelija havainnoi

Luennolla tylsistyessä huomaa jänniä asioita. Salin oven auetessa tiettyjen ihmisten pää kääntyy _aina_ katsomaan tulijaa, ikään kuin sieltä tulisi joskus jotain muutakin kuin satunnainen opiskelija. Kun luentosalissa on yli satakin ihmistä, on aika selvää, että siitä ovesta kulkee jatkuvasti joku. Näin ollen ne päät saavat kääntyillä melko tiheään tahtiin. Muutama päänpyörittelijä tietenkin saattaa odotella jotain kaveriaan, mutta suurin osa näyttää toimivan ovivahtina jostain täysin mystisestä syystä.

Jotkut pystyvät istumaan surkeimmillakin luentosali-istuimilla parikin tuntia kivipaaden lailla, tekemättä pienintäkään elettä tai asennonvaihtoa. En minä vaan. Tiedä sitten vaatisiko se ihrakkaamman ahterin vai jotain muuta. On olemassa kaksi luentosalin perusasentoa. Joko istutaan selkä suorassa tai sitten löhötään perse penkin etureunalla. Oikeastaan on kolmaskin yleinen tyyli, etukenossa käsiinsä nojailu, mutta sitä minä en käytä. Kädet voivat olla joko rinnalla puuskassa tai levätä sylissä. Jalat voi sijoitella satunnaisesti lattialle, tai taittaa vaikka toisen jalan lepäämään polven päälle.

Näköni on nähtävästi huonontunut, koska en enää saa selkoa pienimmästä piperryksestä takariveissä istuessani. Jaksaisikohan sitä käydä näöntarkastuksessa. Mitä jos söisin ihan helvetisti porkkanoita? Näkisin hämärässä kuin päivällä ikään. Ja muuttuisin oranssiksi.