Toipilaana edelleen
Mikäköhän tuota Bloggeria vaivaa, kun se ei päivitä profiiliani. Mukaan on laskettu vain kolme ensimmäistä postausta, eikä muutosta näytä tapahtuvan. Mahdoinko poistaa layoutista jotain tärkeitä merkintöjä. Ihan sama. Entä missä viipyy uudistunut blogilista? Kaikki tänne mulle heti!
Yritin taas keksiä muutaman kohdan lisää elämäntavoitteiden listaani. Aika nihkeetä on. Olisiko yksinkertaisesti niin, että olen kovin vähään tyytyväinen? No joo, vaikka tavoittelemisen arvoisia asioita olisi vain muutama, ei niiden saavuttaminen ole välttämättä ihan yksinkertaista. Tai voi se olla jollekin muulle yksinkertaista. Olen niin hemmetin avuton joissain asioissa.
7. Haluan vielä joskus nousta itsetunto-ongelmien ja sosiaalisten vaikeuksien kuopastani.
8. Haluan asua jonkin aikaa jossain ulkomailla.
9. Haluan, että joku arvostaa minua.
Turhan usein tuntuu siltä, että pinnallisuudella selviää nykymaailmassa helpommin kuin muilla avuilla. Luonnonkauniita tai kauniihkoiksi ronkittuja ihmiskasvoja ja vartaloita puskee esiin joka paikassa. Pieni vaatimattoman näköinen ihminen tuntee olevansa vallan väärässä paikassa. Karkeasti voidaan rajata kaksi kastia, kauniit ja rumat. Kauniiden kastissa on helppoa, kaunis tykkää toisesta kauniista. Kaunis saattaa pitää myös kastien rajalla epätoivoisesti roikkuvasta rumasta. Mutta millä ihmeen todennäköisyydellä kaksi kauneusihanteilla aivopestyä rumaa voisi ikinä huolia toisiaan?
Juu. Liian mustavalkoinen ajattelu on kaiken pahan alku ja juuri. Polku kyynisyyden mustaan maahan.
Yritin taas keksiä muutaman kohdan lisää elämäntavoitteiden listaani. Aika nihkeetä on. Olisiko yksinkertaisesti niin, että olen kovin vähään tyytyväinen? No joo, vaikka tavoittelemisen arvoisia asioita olisi vain muutama, ei niiden saavuttaminen ole välttämättä ihan yksinkertaista. Tai voi se olla jollekin muulle yksinkertaista. Olen niin hemmetin avuton joissain asioissa.
7. Haluan vielä joskus nousta itsetunto-ongelmien ja sosiaalisten vaikeuksien kuopastani.
8. Haluan asua jonkin aikaa jossain ulkomailla.
9. Haluan, että joku arvostaa minua.
Turhan usein tuntuu siltä, että pinnallisuudella selviää nykymaailmassa helpommin kuin muilla avuilla. Luonnonkauniita tai kauniihkoiksi ronkittuja ihmiskasvoja ja vartaloita puskee esiin joka paikassa. Pieni vaatimattoman näköinen ihminen tuntee olevansa vallan väärässä paikassa. Karkeasti voidaan rajata kaksi kastia, kauniit ja rumat. Kauniiden kastissa on helppoa, kaunis tykkää toisesta kauniista. Kaunis saattaa pitää myös kastien rajalla epätoivoisesti roikkuvasta rumasta. Mutta millä ihmeen todennäköisyydellä kaksi kauneusihanteilla aivopestyä rumaa voisi ikinä huolia toisiaan?
Juu. Liian mustavalkoinen ajattelu on kaiken pahan alku ja juuri. Polku kyynisyyden mustaan maahan.
1 Comments:
Oli kerran kauan sitten jossain määrin vaatimattoman näköinen mies, joka aina kulki passi mukanaan siltä varalta, että kaunis nainen tulee ja pyytää lähtemään siitä paikasta ulkomaille.
Ei se lopulta ulkomaille jäänyt (kerran kyllä käväisi), vaan on nykyään ylilääkärinä jossain päin Suomea. Kauniin naisen kanssa se meni naimisiin. Se mies on nykyään sitkeällä tavalla charmikkaan oloinen ja vaimo näyttää siltä kuin viisikymppiset naiset näyttävät, olivat sitten olleet nuorena nättejä tai ei. Pojan olen tavannut, kelpo nuorukainen.
Sen pituinen se.
Lähetä kommentti
<< Home