Yhdes yhdettä

Voi pyhä perkele. Vuosi alkoi sitten todennäköisesti koko vuoden pahimmalla krapulalla. Herättyäni vertikaaliasentoa ei uskaltanut pariin tuntiin edes kokeilla. Hetken jo epäröin, vietetäänkö surupäivää sen luonnonmullistuksen vai kankkuseni takia.

En edes ymmärrä mistä moinen johtui. Toki olin syönyt flunssalääkkeitä ja juonut hitusen enemmän kuin normaalisti, mutta ei mitään sen kummempaa. Illalla oli vielä hyvä olo ja pitkästä aikaa ihan hauskaa. Päädyin hitaille kaverini tyttöystävän kanssa, mutta muuten ei juuri lykästänyt. Ei, taustalla ei ole mitään suurta ihmissuhdedraamaa. Näytin kai vaan siinä vaiheessa iltaa niin yksinäiseltä, että tytön kävi sääliksi.

Kotimatkalla jouduin solkkaamaan puoliruosteisella englannillani parin ulkomaalaisen kanssa. Kommunikaatio sujui kohtuullisen hyvin ottaen huomioon senhetkisen laskuhumalani. Mitä nyt muutama sana vaihtoi paikkaa ja merkitystä.

Junamatka pahassa krapulassa on mahdollisesti hirveintä mitä ihminen voi kokea. En halua käydä samaa läpi enää ikinä. Huomasin myös, että mitä pahempi krapula, sitä pahempi on krapulapanetus. Mikäli hanskaan hakkaamista ei olisi keksitty, olisin luultavasti syytteessä väkisinmakaamisesta.