Sairasta pohdintaa

Kuvittele tähän liuta satunnaisesti poimittuja kirosanoja. En jaksaisi nyt sairastaa. Näennäisen moderni lääketiedekään ei tarjoa kunnollista helpotusta tavalliseen flunssaan. Ihan perseestä. Kipeänä näkee aina mielenkiintoisia unia, ja näin kävi myös viime yönä. Yhdessä istuin linja-autossa, ja joku vanhempi täti puhdisti sormellaan korvaani pitkään ja hartaasti. Toimenpiteen päätyttyä hymyilin ja kiitin. Toisessa unessa olin hammaslääkärissä, jossa minulta otettiin pois valtavat raudat sekä ylä- että alahampaista. Raudat oli kiinnitetty jollain ihmeen liimalla, jota sain sitten kakoa pois suustani pitkän aikaa. Heräsin siihen, kun syljin oikeasti sängylleni.

Mistä tämä kaikki räkä ja lima oikein tulee? Tämä on näitä hetkiä, jolloin ikioma hoivahoitsu olis tosi kiva juttu.

Eräs South Parkin siirtolaisia käsittelevä jakso pisti miettimään. Otetaan esimerkiksi vaikka väkimäärältään Suomen kokoinen yhteisö, ja oletetaan että se elää täysin eristyksissä muusta maailmasta. Eristyksissä siten, ettei maasta muuta ketään eikä maahan muuta ketään. Miten kauan menee, että yhteisön kaikki yksilöt ovat vaarallisen paljon sukua kaikille muille? Vai onko olemassa jokin tietty ihmismäärän raja-arvo, jonka yläpuolella sisäsiittoisuudesta ei voi muodostua ongelmaa? Biologia ei ole vahvaa alaani, enkä jaksa ottaa asiasta selvää. Onko koko planeetta jonain päivänä yksi iso sukurutsaava massa, joka tuottaa vain sairaita jälkeläisiä ja taantuu lopulta olemattomiin?

No joo, tuskin. Toinen päässäni pyörinyt aihe on muiden planeettojen asutus. Mikäli jossain vaiheessa päästään siihen tilanteeseen, että siirtokunta jossain tuolla kaukana on mahdollinen, millä perusteella sinne lähtijät valitaan? Valitaanko vain kaikkein älykkäimmät ja pätevimmät joka alalta? Tuijotetaanko rotujen välistä tasa-arvoa? Pistetäänkö siinä alulle uusi ylivertainen ihmisrotu? Ja jos palataan taas tähän rutsausjuttuun, miten paljon siirtokuntaan on yleensä lähetettävä populaa, jotta voidaan taata terve kehitys? Mitenkäs paljon Amerikkaan aikanaan lähti väkeä... terve kehitys, hmm.

Jotta pääsen seuraamaan näitä vaikeita kysymyksiä sitten joskus tulevaisuudessa, joudun syväjäädyttämään itseni ja toivomaan, että joku muistaa myös herättää meikäläisen sitten kun aika on kypsä.