Samaa rataa

Ja aamiaiseksi jättiannos valkosuklaamoussea mansikkasurvoksen kera... Siis mitä vittua?

Täydellisessä maailmassa makaisin isossa sängyssä kurvikkaan nuoren naisen syöttäessä minulle pikkuhoususillaan tuota herkkua. Nainen olisi tarttunut mukaan baarista, langennut ylivoimaisen charmini edessä ja huumaantunut komeuteeni. Lopulta olisimme päätyneet panemaan koko yön kuin villit kanit.

Fiuuuuuu.. TUMPS. Niin tipahti mies pilvilinnastaan jäätyneelle maantielle. Äiti jätti syötäväkseni jotain leivonnassa ylimääräiseksi jäänyttä äklömakeaa mössöä. Kuvitteli kai sen olevan parasta mahdollista täytettä tyhjään krapulavatsaan. Nielaisen takaisin ruokatorvessani nousevat sappinesteet.

Illan saldona mukiinmenevää sosialisointia kaverin luona etkoilla. Mukana pari tuttua tyttöäkin. Toinen tosi nätti, varattu. Pienenä miinuksena vahingossa kuultu viittaus meikäläiseen "sinä kummallisena tyyppinä". Baarissa tylsää. Huutamalla jaksaa kommunikoida vain rajoitetun ajan. En jaksanut edes ajatella kontaktien tekemistä. Muutama ohitse lipuva tyttö loi katseen, ehkä hymyilikin. En osannut päätellä, olivatko ne kohteliaisuushymyjä vai silkkaa huvittuneisuutta. Aitoa kiinnostusta? Takaisin haavemaahan...