Unelmia ja toimistohommia

Havahduin jälleen kesken työpäivän päiväuneksimasta työpöytäni äärestä. Eivätkä ne olleet mitään ihan kesyjä kuvitelmia, vaan turhankin kosteaa menoa. Vaikka harvemmin tapaan kommentoida sitä, kuka saa ja kenelle annetaan, täytyy sanoa, että mieluusti ottaisin vähän useamminkin muuta kuin lämmintä kättä. Ehkäpä jostain baarista tarttuisi vaihteeksi mukaan joku vähemmän kranttu naikkonen.

"...silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan..."

Jääköön tämä nyt kuitenkin poikkeukseksi. Myönnettäköön, että juttujani mahdollisesti inspiroi tämän hetken kuumin lukijoidenkalastelublogi. Ideahan siinä on vanha ja puhkikaluttu, mutta jaksanee viihdyttää Cosmopolitan/Demi/whatever -teinejä jonkin aikaa. Etteivät vaan olisi taas keskenkasvuiset pojat asialla...

Mahtaisikohan Martti Vainaan hittirenkutuksesta olla itsetunnon kohottajaksi? Täytynee joskus kokeilla. Jospa se herättää minussakin todellisen saalistajan.