Yksinäistä oleskelua

Maukas musiikki soljuu taustalla saaden aikaan endorfiinipurskeita elimistössäni. Viinikin lämmittää kummasti vatsassa. On ihan hyvä olla. Jostain valuu mieleeni ajatus, olenko onnellinen..

Minulla on suunnilleen kaikki kelvollisen elämän perustarpeet. On kiva vuokrakämppä, rahaa ruokaan ja opiskelut hyväpalkkaiseen työhön suunnilleen mallillaan. On materialistin peruslelut, tietokone, telkkari ja stereot. Autoa ei ole, mutta oikeastaan se onkin tarpeeton tällä hetkellä. En voi siis mitenkään väittää, että asiani olisivat huonosti. En siis voi olla ainakaan täysin onneton.

Vai voinko? Vaikka olenkin puoliksi kylmä, ahne ja itsekäs, toinen puoli on täynnä enemmän humanistisia arvoja. Kaipaan ihmisiä, ystävyyttä ja läheisyyttä. Välillä on kiva saada hymyillä jollekin mukavalle ihmiselle. Niinkin pieni juttu kuin kosketus saattaa merkitä ihmeen paljon. Jotain puuttuu, ei siitä mihinkään pääse.

Olen jossain välimaastossa. Ilmeeni on neutraali, ei surullinen eikä iloinen. Kuljen enemmän tai vähemmän tyytyväisenä päivästä toiseen. Silti, tavallaan odotan jotain parempaa. Odotan, että jokin täydentäisi pienen elämäni ihan kokonaiseksi.