Teekkariurheilua

Niin sitä vaan sai ruoskittua itseään sen verran, että hommat hoituivat ajallaan. Toistaiseksi siis kohtuullinen opintoviikkomäärä tältä keväältä on vielä saavutettavissa. Vaan annas olla kun vappu alkaa lähestyä ja ilma lämmetä... siinä karisevat viimeisetkin rippeet motivaatiosta.

Viikonloppuna olisi jälleen vuorossa jokavuotinen Akateemisen kyykän MM-koitos. Kyykkä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mukiinmenevä joukkuepeli. Ideahan siinä on heitellä vähän alle metrin mittaista, pesäpallomailaa muistuttavaa puukeppiä eli karttua. Tarkoituksena on yrittää saada 5x5 metrin pelialue tyhjäksi kyykistä, eli pienistä puupalikoista. Mitä vähemmän kyykkiä alueella on lopussa, sitä vähemmän joukkueelle tulee miinuspisteitä. Vähiten miinuspisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Kireä pakkanen (ei tänä vuonna), melkoinen määrä teekkareita erilaisin virkistysjuomin varustautuneina ja ei-niin-kevyt karttu. Arvata saattaa, ettei yleensä selvitä ihan vähillä vaurioilla. Lievimmillään käsistä karannut karttu ruhjoo jonkun nilkan tai säären (tai repun täynnä olutta). Viime vuonna yksi suunnastaan pahasti harhautunut karttu viuhui korkealla ilmassa päätyen erään tytön päähän. Selvisi sentään hengissä.

Itse taisin osallistua mittelöihin parina vuonna. Sen jälkeen innostusta ei ole enää löytynyt tarpeeksi mukaan lähtemiseksi. Nähty ja koettu, ei se oikeasti niin mahdottoman hauskaa ollut.