Rikos ja rangaistus

Kämpillä jälleen. Sen lisäksi että jäädyin kylmässä tuulessa puolikuoliaaksi bussia odotellessani, katkaisin melkein käteni raahatessani painavaa laukkua, joka oli ahdettu täyteen ruokaa. Alkukotivisiitin ilmaisia bonuksia. Nyt näyttää jääkaappipakastimeni taas hetken vähemmän tyhjältä.

Midnight Express, ihan viihdyttävä leffa tämäkin, pisti ajattelemaan rikollisten rankaisemista nykypäivänä. Meillä on tämä yhteisö, jossa kukin on enemmän tai vähemmän pakotettu elämään. Yhteisössä on luonnollisesti jonkinlaiset peruspelisäännöt, joita kaikkien tulisi noudattaa. Mitä siis tehdä niille, jotka rikkovat sääntöjä? Onhan näitä perinteisiä vaihtoehtoja. Vankila, pakkotyö ja kuolema lienevät yleisimmät.

Vankila on mieletön ratkaisu, ainakin pitkiä tuomioita kärsivien kohdalla. Jos ajatellaan vaikka 20-30-vuotiasta henkilöä, joka saa kymmenien vuosien mittaisen tuomion. Juu, Suomessa ei tuollaisia tuomioita tunneta, mutta muualla päin maailmaa todennäköisesti kyllä. Miten tällainen tapaus voi sitten vapaaksi päästyään rakentaa itselleen tulevaisuutta? Poikkeukset heivaten, ei mitenkään. Vuosia yhteiskunnan ruokkimana ja majoittamana tuottamatta vastineeksi mitään. Ei toimi ei. Paljon järkevämpäänkin kohteeseen voisi verorahoja lapioida.

Pakkotyö olisi kerrassaan loistava ratkaisu. Hankala juttu vaan on, että nykyään sopivat pakkotyöpaikat ovat varmastikin paljon harvemmassa kuin muutama vuosisata taaksepäin. Raskaita ja vaarallisia hanttihommia tekevät enimmäkseen koneet. Ainakaan Suomen kaltaisesta korkeahkon elintason valtiosta on näin äkkiseltään vaikea keksiä sopivaa hommaa. Köyhemmissä maissa asia voi tietty olla toisin.

Suosikkivaihtoehtoni on oikeastaan kuolemantuomion käyttö. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kriminaalille mätkäistään toinen tai kolmas vankeusrangaistus, pitäisi olla päivänselvää, ettei hänestä koskaan ole kelvolliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Hänellä on ollut mahdollisuus muuttaa elämänsä, mutta hän ei ole siihen kyennyt. Henki pois, ja näin maailmassa on yksi viallinen yksilö vähemmän. Turha inistä mistään ihmisoikeuksista, jos tämä ihminen itse ei halua elää yhteisymmärryksessä muiden ihmisten kanssa ja yhteisiä sääntöjä kunnioittaen.

Rikolliseksi ei kukaan tietenkään synny. Tässä surkeassa maailmassa on paljon sellaisia tekijöitä, jotka saattavat ajaa onnettoman ihmispolon paheelliselle polulle. Kaikki on niin hemmetin monimutkaista...