Nollaus

Baariin isolla kaverilössillä. Melkein kaikki ovat käymässä kotikonnuilla, joten näkee vaihteeksi vähän kauempanakin asuvia vanhoja tuttuja. Mukavaa. Sitä mukaa kun tyhjien pullojen määrä kasvaa, jutut muuttuvat syvällisemmiksi. Valitettavasti alkoholin vapauttavan vaikutuksen kylkiäisenä artikulaatio heikkenee huomattavasti. Ainakin itselläni.

Kavereiden keskelläkin tunnen välillä olevani outolintu. Hassu poika, joka vaan hengailee mukana. En tiedä miksi. Olenko niin vieraantunut kaikesta? Jos olen, miten pääsen takaisin mukaan kuvioihin? En osaa olla ihminen.

Juttua parisuhteista, kirkkohäistä, lapsista. Ei helvetti.. ajankohtaista kavereilleni, utopiaa minulle. Monet ovat jo pariutuneet kovin pysyvän oloisesti. "Eikö sulla oo vieläkään naista? Kyllähän sut huolis kuka vaan. Sun pitää laskea rimaa." Just. En oikein tiedä, sanovatko ne noin ihan tosissaan, vai siksi, että niin pitää sanoa. Naiset eivät pyöri ympärilläni. En ole nirso. En tiedä enää itsekään, missä oikein mennään.

Iso porukka hajoaa lopulta baarissa. Yhdellä menee annostelu pieleen, toinen juuttuu pelipöytään, kolmas katoaa muuten vaan mystisesti. Näen tytön, jonka kanssa oli kesällä jotain pientä. Juttu kuivui silloin kokoon, ennen kuin ehti edes alkaa. Koitan heittää jotain läppää, mutta jätän sen rauhaan, kun ei sitä näytä kiinnostavan. Yllätys.