Valikoituja mielipiteitä
Melkeinpä mihin tahansa tuotteeseen pätee, että tietyn rajan jälkeen hinta lakkaa korreloimasta laadun kanssa. Tuon vaikeasti määriteltävän rajan jälkeen ostetaan pelkkää plaseboa tai imagoa. Erityisen huonosti hinta korreloi sellaisissa tuotteissa, joiden tarkoitus on miellyttää esimerkiksi maku- tai kuuloaistia. Aistit ovat täysin yksilöllisiä, ja niiden tuottamat aistimukset vaihtelevat tilannekohtaisesti. Esimerkkinä vaikka tietyn viinin juonti erilaisten ruokien kanssa (eri asteisissa humalatiloissa) tai tietyn musiikkilaitteiston kuunteleminen useilla erilaisilla äänitteillä (eri asteisissa humalatiloissa).
Aina on toki niitä, jotka väittävät pystyvänsä löytämään niitä pieniä nyansseja (osa ehkä pystyykin). Usein nämä samat tyypit ovat sitä mieltä, että älytön lisähinta kannattaa noista nyansseista maksaa. Kuitenkin aika harvoin näkee, että jokin arvostelu tai vertailu olisi tehty aitona sokkotestinä. Kunnollisessa sokkotestissä arvioija ei tiedä, mitä hänen arvioitavakseen tarjotaan. Vielä parempi tietty on, jos arvioija ei ole aikaisemmin tutustunut kyseiseen tuotteeseen, sillä jossain määrin aistihavaintoja oppii myös tunnistamaan.
Sokkotesteillä olisi potentiaalia lytätä ylihinnoiteltuja tuotteita maanrakoon ja saattaa iso joukko "asiantuntijoita" naurunalaiseksi. Joten niitä ei tehdä.
Aina on toki niitä, jotka väittävät pystyvänsä löytämään niitä pieniä nyansseja (osa ehkä pystyykin). Usein nämä samat tyypit ovat sitä mieltä, että älytön lisähinta kannattaa noista nyansseista maksaa. Kuitenkin aika harvoin näkee, että jokin arvostelu tai vertailu olisi tehty aitona sokkotestinä. Kunnollisessa sokkotestissä arvioija ei tiedä, mitä hänen arvioitavakseen tarjotaan. Vielä parempi tietty on, jos arvioija ei ole aikaisemmin tutustunut kyseiseen tuotteeseen, sillä jossain määrin aistihavaintoja oppii myös tunnistamaan.
Sokkotesteillä olisi potentiaalia lytätä ylihinnoiteltuja tuotteita maanrakoon ja saattaa iso joukko "asiantuntijoita" naurunalaiseksi. Joten niitä ei tehdä.
3 Comments:
Onhan noita joskus tehty, ainakin muistan jossakin iltapäivälehdessä (unohdan hetkeksi nyt lähdekritiikin) olleen kivennäisvesisokkotestin. Parhaat pisteet sai Lidlin markkinoiden edullisin juoma, kun taas nämä snobien ylikalliit litkut kuten Perrier jäivät häntäpäähän.
Jossakin muualla muistan lukeneeni kalliiden vissyjen ja lähdevesien olevan myös melko epäpuhtaita koostumukseltaan. Eipä silti, jos itsekin olisin matalapalkkatöissä jossakin elitistivesipullottamossa, pitäisin visusti huolen, että tuotteen aristokraattisen laadun takaavana salaisena ainesosana olisi 1/1000 kusta.
Edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi pitäisi niin kovasti paheksua sitä, että joku haluaa maksaa silkasta plasebosta tai imagosta. Jos se onnelliseksi tekee, niin miksi ei?
Sekö tässä kismittää, että muilla ihmisillä on rahaa, vai se, että ihmiset saavat tehdä rahoillaan, mitä haluavat?
Entinen pomoni oli tällainen työpaikan "viiniasiantuntija". Harvinaisen pelle kaveri, jonka asiantuntijuus niin työ- kuin viiniasioissa oli hyvin usein lounastaukojen selkäänpuukotusaiheina.
Lähetä kommentti
<< Home