Spontaani hymy tervehdyttää
Loikoilin aamulla sängyssä ylimääräisen tunnin tai pari ihan vaan siksi, että sain hetken pideltyä kiinni siitä lämpimästä ja vatsanpohjaa kutittelevasta tunteesta, jonka tavanomaista mukavampi uni sai aikaiseksi.
Pikkujoulut on enimmäkseen juhlittu, ja vuorossa on taas se joulun rasittavampi osuus. Joku saisi kiikuttaa lahjaksi pussillisen puhtia ja hyvää mieltä. Tai tunteeko kukaan kolmetoiveista haltijaa?
Pikkujoulut on enimmäkseen juhlittu, ja vuorossa on taas se joulun rasittavampi osuus. Joku saisi kiikuttaa lahjaksi pussillisen puhtia ja hyvää mieltä. Tai tunteeko kukaan kolmetoiveista haltijaa?
3 Comments:
Oliko se sitten ihan vaan unta tai onko siinä jotain totuuspohjaa...?
Joulu on rasittavaa aikaa. Yritän ihan täysin ignoroida koko hömpän ja sanoman, joista kumpikaan ei kosketa minua.
En tunne, mutta jos kohtaat sen, käske käymään täälläkin... Tsemppiä!
Totuuspohjasta irtaantuneen haaveilun tuottamaa unta... josta sitten luonnollisesti seurasi lisää haaveilua.
Hei otus, mukavaa, että tulit tapojesi vastaisesti tänne kommentoimaan.
No hö, kun oli sitten vaan haavetta.
Älä silti luovu haaveilusta.
Kiitos blogistasi.
Lähetä kommentti
<< Home