Tasapaino ei järky
Viime viikonloppuna oli vaihteeksi piristävää päästä juttuun ihan ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa (vaikka en sitä voi omaksi ansiokseni taaskaan laskea). Tuollaisista yksittäisistä hetkistäkin saa jo jonkinlaista "niin kuin kaikki muutkin" -fiilistä. Kertoo paljon.
Heilurilla on kuitenkin aina vastaliike. Kosminen vittuilija päätti tehdä kuluvasta viikonlopusta sellaisen, ettei olisi kannattanut pistää päätään ulos ollenkaan. Minun näemmä tarvitsee vain olla olemassa, se on jo tarpeeksi väärin.
Kirjoitin joskus, miten aikuiset osaavat olla vähintään yhtä julmia kuin lapset, vaikka nuorempana naiivisti luulinkin, että karttuva ikä jotenkin muuttaisi asian. Juu, pätee edelleen. Kai sitä voisi vaan ummistaa silmänsä ja korvansa ikäviltä jutuilta, mutta mahtaisiko sitten myös kaikki positiivinen lipua ohitse huomaamatta?
Heilurilla on kuitenkin aina vastaliike. Kosminen vittuilija päätti tehdä kuluvasta viikonlopusta sellaisen, ettei olisi kannattanut pistää päätään ulos ollenkaan. Minun näemmä tarvitsee vain olla olemassa, se on jo tarpeeksi väärin.
Kirjoitin joskus, miten aikuiset osaavat olla vähintään yhtä julmia kuin lapset, vaikka nuorempana naiivisti luulinkin, että karttuva ikä jotenkin muuttaisi asian. Juu, pätee edelleen. Kai sitä voisi vaan ummistaa silmänsä ja korvansa ikäviltä jutuilta, mutta mahtaisiko sitten myös kaikki positiivinen lipua ohitse huomaamatta?
4 Comments:
Mitä tapahtui?
Oletko ihan varma, että koppavien (känni)ääliöiden puheista kannattaa rakentaa minäkuvaansa?
Voisi olla hyvä, että kertoisit vähän tarkemmin nuo kaksi tapausta. Täällä varmaan riittäisi kommentoijia. Voisit vaikka sitä kautta saada näkökulmaa...
Hei! Anna palaa.
Edes jonkinlaisen anonymiteetin ylläpitäminen tarkoittaa valitettavasti sitä, että osa kuvauksista on pakko jättää aika ympäripyöreiksi.
Lisäksi tämä blogi on alusta asti ollut ensisijaisesti ei-kenellekään-sunnattu omien ajatusten kaatopaikka.
Lähetä kommentti
<< Home