Oikoteitä onneen

Kertokaas minulle, onko jotain järkeä oikaista lenkillä, oli liikkeellä sitten jalkaisin tai jollain apuvälineellä. Kuntolenkkeilijän tunnistaa yleensä vaatetuksesta, ja oikaisulla tarkoitan jotain selkeästi yleiseltä pääreitiltä poikkeavaa kinttupolkua, jota kulkemalla voi vetää pitkän mutkan suoremmaksi. Näitä sankareita näkee aina silloin tällöin, ja joka kerta jaksan ihmetellä. Itsensä huijaaminen on tosi fiksua.

Leikittelin ajatuksella selibaattiin ryhtymisestä. Tai ainakin tiukkaan säännöstelyyn, kerran kuukaudessakin voisi tehdä tiukkaa. Väsymys ja työstressi tekevät kyllä tavoitteen huomattavasti helpommaksi. Ne vähentävät haluja selvästi, ja toisinaan jäljelle jää pelkkä krapulapanetus. En tiedä, kumpi on pahempaa itsensä kiusaamista: pidättäytyminen vai tyydyttäytyminen pelkkien virtuaalikaunottarien avustuksella...