Neilikka rinnassa

Minulla on näemmä paha tapa huomaamattani omaksua muiden samassa seurueessa olevien ihmisten maneereja ja puhetyylejä. En tiedä, teenkö sitä niin selkeästi, että muutkin huomaavat, mutta itselleni ainakin tulee kovin vaivaantunut olo jälkeenpäin. Tuntuu siltä, kuin yrittäisi jotenkin väkisin yrittää muuttaa itseään miellyttääkseen muita. Saatan myös alentua olemaan hiljainen joojoo-mies, vaikka huomaan toisen höpöttävän ihan täyttä potaskaa, enkä jaksa tai raaski ruveta väittämään vastaan. Ainakin jos keskustelun aihe ei ole kauhean kriittinen.

Palauteosaston parituskommenttia lukiessani tuli mieleen, että olenpa tainnut kerran tai pari saada epäsuoran vihjeen jonkin semituttavan kiinnostuksesta (niihin aikoihin, kun minulla vielä oli sosiaalisia kontakteja). Ei niistä mitään kovin pitkällistä koskaan kehkeytynyt, mutta toki sellainen sujuva yhteensaattaminen tarjoaa aina hyvän ja helpon tilaisuuden tarkastella tilannetta. Sokkotreffailu onkin sitten tyystin eri juttu. Taidan kovasti samaistua alkuperäisen Office-sarjan kohtaukseen, jossa Ricky Gervaisin esittämä pomo näkee deittinsä baarissa ensimmäisen kerran...