Syyllinen, kunnes toisin todistetaan?
Satuin katsomaan Assemblyillä pidetyn, EFFIn järjestämän paneelikeskustelun tietoyhteiskuntaan liittyvästä lainsäädännöstä, kuten esimerkiksi tekijänoikeuksista ja lapsipornosuodatuksesta. Keskusteluun osallistui edustajia eri puolueiden nuorisojärjestöistä. Ei ollut mikään yllätys, että lähes jokaisessa kysymyksessä kanta oli lähes yksimielisesti järkevä ja oikea, ja jo säädettyjä onnettomia lakeja vastustettiin.
Katsojakysymyksenä joku tivasi, mikä olisi paras keino aktiivisesti vaikuttaa näihin asioihin. No, eihän niitä paljon ole, joten jokainen paneelin keskustelija päätyikin selittämään jotain puolueeseen tai nuorisojärjestöön liittymisestä ja poliittisten aktiivien kanssa kommunikoinnista. Paatuneena realistina väitän kuitenkin, että niin kauan kun politiikassa on mukana tarpeeksi sellaisia vanhoja partoja, jotka syntyivät ja varttuivat ennen tietokoneiden yleistymistä, saamme kiltisti niellä näitä älyttömiä lakeja. Ja vanhoja partojahan äänestetään politiikkaan niin kauan, kun on hengissä yhtä lailla ennen tietokoneiden kulta-aikaa varttuneita suurten ikäluokkien äänestäjiä.
Helkkari, siinäkin tapauksessa, että kaikki poliittiset päättäjät olisivat tietoteknisesti päteviä ja ajan hermolla, löytyy se varmasti valitettavan iso ryhmä, joka tavalla tai toisella lobataan puoltamaan sellaisia muutoksia, jotka puoltavat jonkin tahon taloudellista hyötyä. Demokratia ja (lailliseksi naamioitu) korruptio kulkevat iloisesti käsi kädessä.
Katsojakysymyksenä joku tivasi, mikä olisi paras keino aktiivisesti vaikuttaa näihin asioihin. No, eihän niitä paljon ole, joten jokainen paneelin keskustelija päätyikin selittämään jotain puolueeseen tai nuorisojärjestöön liittymisestä ja poliittisten aktiivien kanssa kommunikoinnista. Paatuneena realistina väitän kuitenkin, että niin kauan kun politiikassa on mukana tarpeeksi sellaisia vanhoja partoja, jotka syntyivät ja varttuivat ennen tietokoneiden yleistymistä, saamme kiltisti niellä näitä älyttömiä lakeja. Ja vanhoja partojahan äänestetään politiikkaan niin kauan, kun on hengissä yhtä lailla ennen tietokoneiden kulta-aikaa varttuneita suurten ikäluokkien äänestäjiä.
Helkkari, siinäkin tapauksessa, että kaikki poliittiset päättäjät olisivat tietoteknisesti päteviä ja ajan hermolla, löytyy se varmasti valitettavan iso ryhmä, joka tavalla tai toisella lobataan puoltamaan sellaisia muutoksia, jotka puoltavat jonkin tahon taloudellista hyötyä. Demokratia ja (lailliseksi naamioitu) korruptio kulkevat iloisesti käsi kädessä.
1 Comments:
Tuli mieleen hassun hauska anekdootti Mikko Alatalosta (kesk), jolle levyteollisuuden lobbarit uskottelivat hänen menettäneen satojatuhansia euroja, kun kuulemma sen summan edestä hänen levyjään oli waretettu Saksassa. Upposi kansanedustajiin niin hyvin, että joku puoluetoveri oli taputtelemassa selkään ja valittanut, että Mikko olisi nyt miljonääri ilman piratismia.
Lähetä kommentti
<< Home