Lapsellista

"Ei väistetä, ei väistetä, muuta kuin puuta, ei väistetä!"

Tuota mantraa hoettiin joskus ala-asteella välitunnilla, samalla kun kuljettiin minne sattuu yhden tai useamman kaverin kanssa tiiviinä rintamana. Mistähän sekin mahtoi saada alkunsa. Niin ikään ekoilla luokilla eräs opettaja piti nimettömän kyselyn, jossa oppilaat saivat kirjoittaa mielipiteitään muista oppilaista. Lopuksi jokainen sai muiden arviot itselleen luettavaksi. Minun lapuistani jäivät mieleen ne, joissa sanottiin viisaaksi mutta hiljaiseksi, jossain toivottiin puhumaan enemmän. Samassa kyselyssä sai valita, kenet haluaisi luokan johtajaksi. Sain siinäkin kovasti kannatusta.

Lapsena ihmisen ajattelumaailma on puhtaimmillaan, vaikka elämänkokemusta ei juuri ole. Ympäristö ei ole päässyt vielä vaikuttamaan liiaksi. Viimeistään teini-iässä sitten imetään jo kiihtyvään tahtiin negatiivisia juttuja. Huomioitavat tekijät lisääntyvät, ja epäolennaiset tai väärät asiat alkavat vaikuttaa mielipiteisiin ja päätöksentekoon. Lapsena kaikki oli paljon yksinkertaisempaa.