Aivopieruja

Polkupyöräni renkaat vuotavat ilmaa. Kaikki renkaat tekevät sitä jonkin verran, mutta minun renkaillani ei pääse edes kovin kauaksi kotoa, kun ne ovat jo harmittavan tyhjät. Renkaat ovat vuosien kuluessa joutuneet kestämään monia huonokuntoisia polkuja. Reikiä ja kulumia on, eikä minulla ole kunnollisia paikkausvälineitä, saati sitten että osaisin niitä käyttää. Välillä saan renkaat pitämään ilmaa hetken, mutta lopulta jokin vanha sauma kuitenkin taas aukeaa, ja matkanteko tyssää. Kovin pieni asia erottaa ehjän menopelin täysin ajokelvottomasta. Uusia renkaitakaan ei kuitenkaan saa mistään.

Ilma on itsetunto. Pyörä olen minä.

Älyllinen ajattelu ja tietoisuus on eräänlainen kaikki tai ei mitään -kauppa. Kehittynyt ihmislaji pystyy ihmeellisiin asioihin, mutta on samalla tuomittu tiedostamaan myös omat puutteensa ja heikkoutensa, tuomittu törmäämään lasikattoon yrittäessään turhaan analysoida omaa olemassaoloaan. Väkisinkin pistää miettimään, onko älykkyys itsessään rampauttava ja haavoittuvaiseksi tekevä ominaisuus. Monimutkainen järjestelmä on aina vika-alttiimpi kuin yksinkertainen järjestelmä. Mitä älykkäämpi elämänmuoto, sitä selvemmin se ymmärtää elämän kiertokulun karuimmatkin negatiiviset realiteetit. Vaistojen varassa elävän ei tarvitse kantaa yhtä suurta huolten taakkaa.