Hämillään

Ihmeellistä puolivittuilua on tää elämä. Kävin vaihteeksi yökerhossa, jossa keski-ikä on hitusen korkeampi, mutta jossa käy kuitenkin turhan paljon siitä tutusta muotista valettua pintaliitosakkia. Baaritiskillä tulin yllättäen kolmen pitkän naisen ympäröimäksi. Kauniimmasta päästä, eivätkä niitä pahimpia prinsessoja. "Hyvää partavettä. Kato ny, miten voi olla noin söpö. Mitä sä otat, me tarjotaan?" Silittelivät kuin pientä koiranpentua. Olen vieläkin vähän ymmälläni.

Joku voisi ajatella, että mikäs tuon hienompaa. Itsetuntobuusti, pitäisi olla imarreltu. Vaan kovasti tunsin itseni kuin lapseksi, jota ei voi ottaa kovin vakavasti. Tai muuten vaan jotenkin poikkeavaksi ihmiseksi, jota on velvollisuus hetken mielistellä. Oli selvää, että tilanteessa ei ollut kyse mistään parinmuodostuksesta, mutta jos oletetaan, että kommentit kuitenkin olivat ihan vilpittömiä, niin miksi sitten sellaiset tytöt, jotka ehkä näkisivät minut samalla tavalla, mutta olisivat muuten vähän paremmin yhteensopivia kanssani, loistavat poissaolollaan?