Mun jumala hakkaa sun jumalan

Minulla on vessalukemisena pieni kirja, jonka sain kummitädiltäni jouluna. Siinä kyseenalaistetaan Richard Dawkinsin Jumalharha-kirjassa esittämiä uskontojenvastaisia mielipiteitä. Kummitätini on syvästi kristinuskossa ja on roolinsa edellyttämänä tarjoillut minulle kaikenlaista pientä jeesuspropagandaa niin kauan kuin muistan. Olen suhtautunut siihen kohteliaan neutraalisti, varoen antamasta mitään rohkaisevia merkkejä. Arvelin hänen luovuttavan aikanaan.

Kun erosin kirkosta joskus kymmenen vuotta sitten, minun piti päättää, kerronko siitä niille sukulaisille ja tuttaville, joille uskonto on selkeästi tärkeä. Käytännössä heihin kuuluvat molemmat isovanhempani, toiset ehkä lievemmin ja tämä kummitätini. Kerroin lopulta ainoastaan vanhemmilleni, jotka eivät itsekään niin kirkkoilusta perusta. Tiedän, että varsinkin isovanhemmillani on paljon parempi olla luullen minun yhä kuuluvan kirkkoon, varsinkin kun minulla itselläni ei ole mitään tarvetta saada julistaa ja vakuuttaa kaikille, etten usko hengellisiin satuihin.

Hieman harmittaa se, että kummitätini ei ymmärrä lopettaa käännytysyrityksiään. Hänellä on varmasti alitajuista vihiä siitä, millainen maailmankatsomus saattaa teknillis-luonnontieteellisen koulupolun talloneella henkilöllä olla. Suhtaudun myös aika negatiivisesti kaikenlaiseen ajatusten ja uskomusten toisille tuputtamiseen, joten katson hänen valinneen tiensä ja nielevän myös tappionsa.