Maapallon nurkassa

Kuka ihme haluaa nähdä Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuissa? Ja mikä mahtoi olla moisen tempauksen tarkoitus? Maailma muuttuu päivä päivältä pöhkömmäksi.

Tammikuu on siitä rasittavaa aikaa, että päivän puheenaihe on aina ja joka paikassa tipattoman viettäminen. Se kun on niin kovin rankkaa taistella houkutuksia vastaan. Mutta tottakai tipaton on pidettävä, kun tulee usein juotua aivan liikaa. Saa sitten olla ylpeä itsestään, kun on näyttänyt ja todistanut sekä itselleen että muille todella pystyvänsä siihen. Tärkeintä on tietenkin, että alkoholiton kuukausi on niin monin tavoin hyödyllinen ja terveellinen.

Unohdin jo lähteen, mutta jossain kirjoitettiin, että monille syrjäytyneille muun maailman säännöt ja tavat ovat tehty vain rikottaviksi. Uhmaamalla sokeasti kaikkea sellaista, joka näyttää olevan ei-syrjäytyneille tärkeää, saa omalle asemalleen syyn ja tarkoituksen. Ehkä, vaan mitäpä jos tavismassat ylläpitävätkin sääntöjään ja tapojaan yhtä onnellisen sokeasti ja mitään kyseenalaistamatta vain siksi, että niin on ennenkin tehty, ja koska se on yhteisöllistä ja normaaliksi miellettyä? Jos päättää suhtautua negatiivisesti tapoja ja sääntöjä kritisoiviin mielipiteisiin vain siinä pelossa, että jää itse harvalukuiseen vähemmistöön, on periaatteessa osasyypäänä syrjäytyvien syrjäytymisessä.