Terveystuokio

Ilkeä hammaslääkäritäti löysi suustani korjailtavaa. Oikeastaan saan syyttää ainoastaan itseäni, sillä edellisestä tarkastuskäynnistä olikin jo useampi vuosi. Tuo täti on kyllä sinänsä harvinainen hammaslääkäri, että vaikuttaa olevan erityisen innostunut työstään. Joka kerta pirteästi keksimässä parasta mahdollista tapaa tehdä jokin toimenpide. Kotikonnuilla oli sellainen ikävä isokourainen mieshammaslääkäri, josta kukaan ei pitänyt ja joka hoiti aina hommansa vähän puolin valoin. Siitä on edelleen todisteita meikäläisenkin purukalustossa.

Rakkolaastarit olivat puoliksi iloinen yllätys ja puoliksi kova pettymys. Kun olin uskaltanut iskeä sellaisen pehmeän ja koko pinnallaan tarttuvan lätkän rakon päälle, se tosiaan vaikutti hyvältä. Jollain tapaa se esti kaiken kivun silloinkin, kun rakkokohdalle siirsi painoa. Ohjeissa käskettiin antaa laastarin olla paikallaan niin kauan kuin se pysyy. Vajaan viikon kuluttua se sitten irtosi suihkussa sen verran, että otin kokonaan pois. Rakkohaava ei ollut parantunut oikeastaan ollenkaan.