Mirrejä ja majavia

Saan taas jonkin ajan kuluttua pari karvaista olentoa seurakseni. Niitä kun ei voi oikein ulkomaille mukaan ottaa, niin joudun sitten hoitajaksi. Tulee siitä vähän pieniä lisävelvollisuuksia, mutta eipä minulla mitään sitä vastaankaan ole. Onpa vähän vaihtelua tähän pieneen kämppään.

Monta kertaa on käynyt mielessä, että voisin ottaa tänne ikioman eläimellisen seuralaisen (tuon saa ymmärtää niin kuin haluaa). Aina haaveilu kuitenkin tyssää siihen tosiasiaan, että lyhyehkötkin viikonloppumatkat tulisivat hankaliksi, elleivät jopa mahdottomiksi. Pidemmille matkoille olisikin sitten pakko tehdä jotain järjestelyjä. Ja kuten sanoin, tämä asunto on vähän turhan pieni. Toistaiseksi tyydyn siis väliaikaisiin lemmikkeihin (ja tämän).

Yritin olla hauska. En onnistunut.