Miksi en?

Meikäläisen käsitys moraalisesta krapulasta taitaa olla vähän erilainen kuin useimmilla muilla. Yleensähän sitä muistellaan kauhulla, mitä edellisenä iltana tuli tehtyä. Minä puolestani hakkaan päätäni seinään miettiessäni mitä kaikkea jätinkään tekemättä. On kerrassaan raastavaa ajatella jälkeenpäin, että hukkasi hyvän tilaisuuden. Varsinkin, jos sen tilaisuuden hyödyntäminen ei olisi vaatinut kovinkaan haastavia toimenpiteitä. En ilmeisesti vaan uskalla ottaa riskejä silloinkaan, kun niitä ei käytännössä edes ole.

Päivittelin taas vähän blogilinkkilistaa. Ihmiset saisivat kyllä päättää, pitävätkö blogia vai eivätkö pidä. Joka välissä ei jaksa tarkistella, josko kerran kadonnut blogi olisikin tullut jostain syystä takaisin.