Silkkaa fiktiota

The Hitchhiker's Guide to the Galaxy oli jossain määrin pettymys. Olen aikanaan Douglas Adamsin kirjan lukenut, ja se oli paljon viihdyttävämpi kuin tämä elokuvakäännös. Ehkä Adamsin huumori on vaan hiukan erikoista. Juuri sellaista, jota ei pitäisi nähdä edessään kuvitettuna. Leffassa henkilöhahmot lähinnä toistivat itseään, mikä ärsytti ainakin meikäläistä kovasti. Tympeä raina.

Jälleen kerran näin merkillisen unisarjan. Yhdessä oli meneillään jokin outo vaanimisjahti, jossa liikuimme nykyisen kämppäni lähimaastossa jatkuvasti tähyillen jotain. Ei käynyt ilmi, mitä vaaniskeltiin, mutta ainoatakaan ihmistä ei ryhmämme lisäksi tullut vastaan. Itselläni oli kuitenkin kädessä kivääri. Eräs ryhmän jäsenistä oli vanha tyttöystäväkandidaattini, muiden henkilöllisyys ei yllättäen sitten jäänytkään muistiin.