Audiovisuaalista

Jopas Rinneradion saksofoni kuulostaa hyvältä näin pitkästä aikaa. Puolikoneellinen sekoitusmusiikki toimii kyllä, kun vaan valitaan oikeat tekijät. On muuten jännä juttu, miten tietynlainen musiikki alkaa kuulostaa entistä paremmalta, kun kello kiitää keinovalon hallitsemille tunneille. Väsymyksellä on tietty selkeä rooli tässä asiassa, mutta väittäisin, että valon laadullakin on oma vaikutuksensa aivokemiaan ja sitä myötä myös musiikista saataviin tuntemuksiin. Hämäryys luo tunnelmaa.

Taisin onnistua elvyttämään vanhan harrastukseni. Oikeastaan olen siitä nyt paljon innostuneempi kuin silloin aikanaan. Asiaa auttanee se, että matkan varrelta on nyt kertynyt edes hitusen tietämystä aiheesta. No, kelläpä ei olisi aluksi vähän pallo hukassa. Harmi vaan ettei aikaa tunnu tällä hetkellä oikein riittävän tuollaiseen vapaa-ajan leikittelyyn.