Tuttuun tapaan

Tänään on taas teekkareiden ördäysbileet. Telttailua tai jotain sinnepäin. Surkeaa musiikkia ja ainoastaan haalaripukuisia ihmisiä. Ei jaksa hirveästi kiinnostaa. Kyllästyin tämän konseptin bileisiin jo parin ensimmäisen kerran jälkeen. Olivathan ne silloin eri paikassa, mutta tuskin meno on miksikään muuttunut.

Ahdetaan siis pari tuhatta humalaista opiskelijaa samaan tilaan sosialisoimaan ja riehumaan. Miksei se toimi normaalien ihmisten kohdalla. Löytää uusia tuttavuuksia ja silleen. Minäpä vaan en olekaan niin normaali. Ei minulla ole koskaan kenellekään mitään sanottavaa. Menihän sinne tietty kavereitakin, joista olisi saanut seuraa. Toisaalta mulla oli kuitenkin puolipakottava tarve jäädä kotiin tekemään hommia.

Vähän iski silti haikea mieli ja vaivuin hetkeksi kuvitelmiin. Eivät ne tietyt haaveet ainakaan täällä kotona käy toteen. Onneksi edes unissa voi tapahtua ihmeitä.