Mennyttä elämää

Ehdin kotiin juuri ajoissa ennen kuin rankka monsuunikuuro ryöpsähti taivaalta. En muista koska viimeksi olisi satanut noin rankasti. Ehkäpä joku Hervannan spurgu tanssi vahingossa maagisen voodootanssin ja suututti taivaan valtiaan.

Tunnen vaihteeksi olevani suhteellisen tyytyväinen itseeni. Koulu näyttäisi edistyvän suunnitelmien mukaan, eikä se valmistuminenkaan enää mahdottoman kaukana ole. Toisaalta tämä sai minut ihmettelemään, mihin nuo viimeiset 4 vuotta oikein katosivat. Olenko sittenkään ottanut kaikkea mahdollista irti nyt jo loppusuoralla olevasta opiskeluajasta? Jäikö tästä lukemattomia hauskoja muistoja?

Tuntuu haikealta, vaikka aikaa on vielä jäljellä. Ehtisin tehdä vaikka mitä, mutta tunnen itseni avuttomaksi. Olen unohtanut miten pidetään hauskaa ilman turhaa pidättyväisyyttä. Olen juuttunut omaan tylsyyteeni. Kuka auttaisi minut taas ylös ja liikkeelle?