Tilien selvittelyä

Juttuni näyttävät pyörivän tällä hetkellä kovin hanakasti yhden ainoan asian ympärillä. Vaan mitäpä tuosta, valutetaan näytölle mitä milloinkin päässä liikkuu. Jos liikkuu.

Tässä ruokaa mussuttaessani tein jostain syystä pienen muistolaskennan. Neidit E, M, R, E, S, J, M, J, V, A, M, M ovat tavalla tai toisella nostattaneet esiin suuria tunteita. Niin hyviä kuin huonoja. Muutama muukin miedompi tuttavuus muistuu mieleen, parit kasvot jäävät ilman nimeä. En viitsi edes laskea, mitä noiden kanssakäymisten yhteenlaskettu kesto on, tulos olisi kuitenkin aika säälittävä. Toisaalta asiat voisivat olla paljon heikomminkin.

E pisti aika pahasti pään sekaisin. Heti kun olin siitä toipunut, tuli M ja uusi päänsisäinen sekasotku oli valmis. Ajalla on kuitenkin hassu taipumus parantaa haavoja, ja tuosta eteenpäin kaikki on mennytkin paljon tasaisemmin. Pari tapausta on jäänyt harmittamaan vähän enemmän. Paljon on silti mukaviakin muistoja. Miksi siis jaksan aina ruikuttaa? Siksi, että nuo kaikki ovat enää pelkkiä muistoja. Kerta kerran jälkeen tuntuu enemmän siltä, että olen mahdollisuuteni ryssinyt, eikä uusia enää tule.