Älä juo mun järvestä

Rakastan kaikenlaisia tuomiopäivän dokumentteja. Ne ovat usein hieman kärjistettyjä ja ylidramatisoituja, mutta se kuuluu asiaan. Tällä kertaa vuorossa oli Blue Gold: World Water Wars. Siinä kerrotaan maapallolla vallitsevista yhä pahenevista vesiongelmista. Veden luonnollinen kierto on rikottu, ilmastonmuutos sulattaa vuoristojäätiköitä, pohjavettä pumpataan liikaa ja vedestä yritetään tehdä yksityisomistuksessa oleva hyödyke. Maapallon kaikesta vedestä makeaa vettä on vain alle kolme prosenttia, ja suolaisen veden muuttaminen juomakelpoiseksi taas vaatii huikeasti energiaa.

Eniten suututtaa se, että tässäkin asiassa taustapiruina kummittelevat monikansalliset jättiyritykset, jotka piilottelevat milloin minkäkin nimen takana (esimerkiksi Coca-Colastakin oli vähemmän mairittelevia faktoja). Kun yrityksistä tulee liian isoja ja vaikutusvaltaisia, tavallisilta ihmisiltä katoaa kaikki näkyvyys niiden toimintaan. Ongelmien vakavuus paljastuu julkisesti yleensä vasta siinä vaiheessa, kun paska todella lentää tuulettimeen. Mikä sitten sallii nuo älyttömät riistoyritykset, joita minkään valtakunnan lait eivät enää pidättele? Kapitalistinen markkinatalous.

Sanokaa minun sanoneen, niin kauan kuin "vapaa" kilpailutalous kannustaa ahneuteen, korruptioon, luonnonvarojen tuhlaukseen ja ihmisten sortoon, eikä loputtomalle kasvuntavoittelulle aseteta mitään järkeviä rajoituksia, asiat menevät huonompaan suuntaan. Valtaa vaan on paha ottaa pois, kun se on kerran menetetty vääriin käsiin. Kun keinot loppuvat, jäljelle jää väkivalta.