Yleinen assimilaatio

Mika Lintilä ja kumppanit pitivät todellisen aivoriihen, jonka lopputuloksena oksennettiin ulos ehdotus mediamaksusta. Miksipä hoitaakaan asia helpoimmalla ja reiluimmalla tavalla, eli siirtämällä Ylen rahoitus osaksi progressiivista verotusta, jos voidaan nähdä helvetisti vaivaa ja luoda oikeistokapitalistinen tasaveroratkaisu, joka loukkaa tyhmemmänkin kansalaisen älynlahjoja.

Yleisradion toiminnasta on säädetty laki, jossa melkoisen ympäripyöräesti määritellään palvelutavoitteet. Laista ei kunnolla selviä, mitä Yleltä oikeasti vaaditaan tai missä menee rahankäytön yläraja. Siksipä nykytilanne ei olekaan mitenkään yllättävä. Yle leikkii kansalaisten pakkomaksuilla ihan tavallista tv-yhtiötä tai mediaa ja kilpailee muiden kaupallisten kanssa kalastellen katsojia ulkomaisella tuotannolla. Nykyisellä toimintamallilla jatkettaessa ei ole päteviä perusteita kerätä noin suurta vuosimaksua riippumattoman tiedonvälityksen tai kulttuurin nimissä.

Rahankeräämisideoinnin sijasta Yleisradio pitäisi suunnitella kokonaan uusiksi, mitä tuskin tulemme näkemään. Jos mediamaksuehdotus ei mene sellaisenaan läpi, niin siihen lisätään jokin mitätön lievennys. Vastarintaa voi tietty ilmaista jättämällä maksun maksamatta. Palkintonahan on vain maksuhäiriömerkintä...