Pilvetön taivas

Lämpimän ja tyynen kesäyön hämärtyessä autioissa lähiökaduissa on jotain alakuloisen kaunista. Talsin kohti kohtia kaikessa rauhassa ilman pienintäkään häiriötä. Ilma tuoksui raikkaalta. Oli hyvä olla, vaikka kävelinkin yksin.

Selasin yhtenä iltana taas netin keskustelupalstoja. Minun kaltaisiani ihmissuhteiden alisuorittajia tuntuu löytyvän paljon. Kaikki mitä voisin itse sanoa, on sanottu siellä jo moneen kertaan. Syyt on keksitty, mahdolliset ratkaisut esitetty. Oikeastaan ei edes tunnu hyvältä huomata kuuluvansa johonkin isompaan ongelmaryhmään. Ei olekaan enää kyse vain muutaman ihmisen virhevalinnoista, vaan ehkä taustalla onkin jotain yleisemmin pielessä. Sellaisia isompia virtauksia, joille kukaan ei voi oikein mitään. Kuinka muuten niin moni päätyisi samaan tilanteeseen?

Mielummin olisin jokin yksittäinen friikki, villi tilastopoikkeama.