Kesäyön poika

Eipä tunnu sujuvan kovinkaan kehuttavasti tämä kesäinen uudelleensyntymiseni. Viikonloppuna oli välillä ihan hauskaa ja tapasin mukavia ihmisiä, mutta jotenkin on alakuloinen olo taas.

Entistä selvemmin vaikuttaa siltä, että musta on nyt sitten tullut se tyyppi, jota ei enää syystä tai toisesta kutsuta mukaan porukkaan. Ehkä olen huomaamattani työntänyt itse itseni syrjään kaikesta jäämällä pois viime aikojen häppeningeistä, mutta onko tässä vielä jotain muutakin. Olen aina tiennyt olevani välillä kovin keskinkertaista seuraa, mutta kuitenkin aika harmitonta sellaista. Vai olenko jotenkin sokea ja tiedostamatta tarpeettoman tympeä muita kohtaan? Miten ansaitaan takaisin kaveruus?

Juhannuksen vieton kysymysmerkki on leijunut ilmassa jo kauan, mutta en ole halunnut vaivata sillä päätäni. Vanhempieni mökille voisin tietenkin mennä, mutta tiedän jo, miten surkean fiiliksen saisin siellä yksin ajatusteni kanssa. No, taitaapa niin käydä joka tapauksessa.