Turhia toiveitako

Se, ettei ole pitkään aikaan mitään säpinää, aiheuttaa ihan tietynlaisia ongelmia. Katsokaas jos yksinäisen hiljaiselokauden jälkeen tulee jotain äksöniä, se tuntuu taas niin vitun mukavalta, ettei mitään rajaa. Ei puhettakaan, että osaisi jotenkin järkevästi päätellä minkä tason toiminta on kyseessä. Tilanteesta kumpuava yli-innokkuus ei auta ollenkaan, ja on hyvin mahdollista, että lupaavasti alkanut juttu kaatuu välittömästi siihen, että säikäyttää toisen tiehensä takertumalla liian hanakasti. Tai sitten voi tulkita täysin väärin toisen aikeet viettää vaan hauska ilta, eikä suinkaan tavoitella mitään vakavampaa kanssakäymistä.

Kaikkein pahinta on, jos nainen (vaihda sukupuolta tarvittaessa) sattuu olemaan sellainen tapaus, josta ei ota lainkaan selkoa. Ehkä todellinen kokenut pelinainen, joka pyörittelee sinua miten huvittaa.

Sitten on tietty aina se ikuinen alkoholitekijä. Miten iso osa edellisen illan positiivisista tunteista olikaan aitoja, loppujen ollessa ainoastaan liuottimessa lilluvien aivosoluparkojen huuruista aikaansaannosta. Eikä riitä, että mietit tuota vain omalta osaltasi, vaan on pakko spekuloida myös, miten se iloliemi vaikutti säpinän toiseen osapuoleen.

Kaikesta huolimatta, tämä poika on taas niin kovin hämillään, eikä saa ajatuksistaan karkotettua tuota yhtä kaunista olentoa.