Seitsemän sentin tukiainen

Tämä on ollut luokattoman huono bloggausvuosi. En tiedä olenko tyystin kadottanut halun saada ajatuksiani näkyville. Ainakin blogi tuntuu olevan nyt prioriteettilistan häntäpäässä. Ainahan tietty olen kirjoittanut vain itseäni varten, mutta en yritäkään väittää, etteikö olisi mukavaa, jos joskus onnistuisin herättämään jonkun toisenkin oudon sielun päässä ajatuksia ja ymmärrystä.

Jonkinlainen ikäkriisi taitaa olla lähellä. Tähän mennessä olisi pitänyt saavuttaa jo vaikka mitä. Äitinikin muisti taas viime visiitillä mainita, miten nuorina he olivat jo naimisissa, ja että mullehan tulee kohta kiire, jos meinaan perheen perustaa. Ei jeesus. Olen aina vakuuttanut itselleni olevani itsenäinen ja kulkevani polkuni niin kuin haluan muiden mielipiteistä välittämättä. Ei se taida aivan täysin pitää paikkaansa. Tahtoni ja mieleni ei ole niin luja kuin haluaisin.

Ai niin, tiedättekö muuten mitä saa seitsemällä sentillä? No ainakin yhden possun, joka kuvittelee olevansa taivaan lahja maailman miehille.