Niitä näitä

Kävin parturissa. Siinäkö taas hetkeksi haircuttia.

Facebook-villitys näyttää vähitellen laantuvan. Tai ainakaan niitä turhia kutsuja ei tule enää jatkuvasti. Vai eikö minulla vaan ole naamaopuksessa tarpeeksi kavereita? Byhyy. Vastustan kiusausta lisätä sinne kaikkia naamatuttuja, vaikka näyttäisin miten yksinäiseltä.

Lopputyön hitaasta pakertamisesta ja yleensäkin työpaineista kumpuava stressi estää jotenkin nauttimasta kevään tulosta. Olen parantumaton jännittäjä, joten luonnollisesti myös stressaaja. Onneksi nykyisessä tehtävässä ei ole järjettömän paljon vastuuta, muuten olisin varmasti kohta hyvä loppuunpalamiskandidaatti. Luulin osaavani pitää työasiat työpaikalla, mutta heti jos tulee jotain ongelmia, ne seuraavat minua salakavalasti kotiin.

Haluan syntyä uudelleen tänä kesänä. Luoda nahkani. Yritän ainakin.