lauantaina, maaliskuuta 29

Aimo savotta

Heipä hei ja hyvää iltaa. Jonkinlainen lopputalven vauhko lienee vallannut miehen, kun rautoja työnnetään tuleen sitä mukaa kun kerkiää, vaikka aikaa ylimääräisille huvituksille ei todellakaan olisi. Lopputyö etenee hitaasti. Mikä perkele siinä on, että mitä tahansa muuta tekemistä tulee kyllä keksittyä, ennen kuin tekstinkäsittelyohjelma aukeaa?

Törmäsin yllättäen vanhaan koulukaveriinkin. Jotenkin ei yhtään yllättänyt, että sillä on ihan kohtuullinen duuni, omakotitalo, vaimo, kaksi lasta ja koira. Se pieni kateuden häivähdys, sen karkotin samantien. Ainahan minä olen tehnyt oikeita ratkaisuja tulevaisuuteni suhteen. Ainakaan vielä tässä vaiheessa en suostu myöntämään, että olisin kulkenut täysin vikasuuntaan.

Se on niin, että ensi viikolla kirjoitan ainakin kymmenen sivua. Ja teen sen yhden päätöksen, jota vieläkin panttaan kuin mikäkin pelkuri. Syteen tai saveen.